Pieni pentu
Pennut ovat usein melkoisia ruoka-ahmatteja, mutta aina sekaan mahtuu myös niitä joille ruoka ei tahdo maistua millään. Pentujen kasvu ja kehitys noudattaa alussa aivan samaa kaavaa olipa kyseessä mikä rotu tahansa. Pennut kasvavat nopeasti ja ovat aktiivisia, joten ne tarvitsevat paljon, tai ainakin useita kertoja ravintoa päivän aikana. Pidä kuitenkin huoli ettet myöskään syötä liikaa pentua niin että se pääsee lihomaan.
Pennulle riittää ainoastaan emon maito ensimmäiset 3-4 viikkoa, ja se on varmasti parasta ravintoa mitä pentu voi saada. Emon ternimaito sisältää vasta-aineita kaikkia tauteja vastaan jotka emo on sairastanut, tai joita vastaan se on rokotettu. Ternimaidossa on runsaasti rasvaliukoisia vitamiineja kuten A, D ja E. Koiran maidossa on aina enemmän rasvaa ja valkuaista, sekä vähemmän maitosokeria kuin lehmän ja vuohen maidossa. Tässä myös syitä miksi esimerkiksi näitä maitoja ei suositella koiralle. Myöskään ihmisen äidinmaidonkorviketta ei anneta koiralle, sillä niissä on myös korkea maitosokeripitoisuus. Tarvittaessa voidaan alle kaksiviikkoisille pennuille antaa koirille tarkoitettua emonmaidonkorviketta. Yli kaksiviikkoisille voi lisätä korvikkeesta valmistettuun velliin hieman lihaa, kalaa tai kananmunaa, mikäli tuntuu että pentu tarvitsee enemmän ravintoa.
Noin 3-4 viikon iässä pentua voi alkaa totuttaa kiinteään ruokaan. Toki jos emo jaksaa ja haluaa, ja pentu kasvaa hyvin, voi pysytellä hyvin vielä pelkällä emonmaidolla. Usein pennut alkavat jossain vaiheessa itse hakeutua emon ruokakupille tutustumaan uuteen ravintoon. Huomioi että kuppi on tarpeeksi matala jottei pennulle käy huonosti, sillä se saattaa vaikka sukeltaa kuppiin. Sukulaisuus petoeläimiin kuten susiin, näkyy usein niin, että emo ahmii ruokansa ja oksentaa sen sitten pennuille.
Pentu uudessa kodissa
Koirien aktiivisin kasvuvaihe on 7-26 viikon iässä. Yleensä pentu luovutetaan uuteen kotiin 8 viikkoisena, jotkut jo 7 viikon ikäisenä. Tämän kasvuvaiheen aikana koiran ravinto on erityisen tärkeässä asemassa oikean kasvun ja kehityksen kannalta. Ravinnon tulee erityisesti tyydyttää kasvun vaatima energian, valkuaisten ja kivennäisten tarve. Tässä kohtaa on tärkeää huomioida rotu ja sen aikuiskoko, sillä suurempien rotujen kohdalla ravintotarpeet ovat entistä tärkeämpi huomioida, jotta kasvuhäiriöiltä välttyisi.
Yleensä pennun kasvattajalta saa parhaat ohjeet ja neuvot, usein myös pienen ruokasäkin, jolla pääsee alkuun pennun ruokinnan kanssa. On tärkeää pyrkiä noudattamaan näitä neuvoja, sillä kasvattajalla on usein vuosien kokemus rodusta ja sen ravinnosta, tai ainakin hänellä luultavimmin on oma tukiverkosto asiaan liittyen ja tieto saatavilla sitä kautta. Ainahan jokainen kasvattaja on myös joskus se ensikertalainen. Pidä siis yhteyttä kasvattajaan ja kysy aina rohkeasti neuvoja tarvittaessa. Seuraa pennun kasvua ja kehitystä, on myös hyvä kirjata ylös esimerkiksi ainakin ruokintaa ja painon kehitystä. Pennun kasvaessa energian, valkuisten ja kivennäisten määrän tarve vähenee, joten nämä on hyvä huomioida noin 8-12 viikon aikana, sekä 4-5kk:n iässä ja noin kuuden kuukauden jälkeen jolloin pentu on, vähän rodusta riippuen, saavuttanut noin 60% aikuispainostaan.
Mikäli päätät syöttää koirallesi kuivamuonaa, lue siitä lisää ”Kuivamuonan valinta”.
Vinkkejä
Noin 4-6kk:n iässä pentu saa uudet hampaat, jolloin se tahtoo jyrsiä lähes kaiken mitä vastaan tulee, ja mikä helpottaa ikenien kutinaa. Tehdasvalmisteiset purulelut, sekä pennuille sopivat puruluut voivat olla avuksi, mutta älä syötä näitä liikaa. Yksi hyvä kotitekoinen purulelu on vaikkapa vanha käsipyyhe jonka ensin kastelet, väännät kuivaksi, käärit rullalle ja laitat sen jäätymään pakastimeen. Kun se on jäässä, voit antaa sen koiralle jyrsittäväksi. Kylmä helpottaa ikenien kutinaa ja koira saa luvallista purtavaa, sopivasti hetkeksi kunnes pyyhe on sulanut.
Ja muista, vaikka kuinka tekisi mieli antaa pienelle suloiselle nappisilmälle murunen pöydästä, tai palanen omasta eväästä, suosittelen sinnittelemään ja olemaan antamatta. On huomattavasti mukavampi syödä tulevaisuudessakin, kun ruokapöydässä istuessa vieressäsi ei ole anovasti tuijottavia silmiä ja pahimmillaan valtavaa kuolalammikkoa jalkojesi alla kun poistut pöydästä.